Nykyaikaisia huvipuistoja edelsivät markkinat. Niihin kuljettiin pitkienkin matkojen takaa myymään ja ostamaan tavaroita, ja ne olivat monelle vuoden kohokohta. Markkinoilla oli viihdykkeenä monenlaista oheistoimintaa, kuten akrobatiaesityksiä ja taikureita, ampumaratoja ja näytelmäryhmien esityksiä. Myös mekaanisia laitteita oli monesti mukana, ja ne olivat huvipuistolaitteiden esi-isiä. Ihmiset rakastivat huvituksia jo tuolloin.
Huvipuistoiksi kutsuttiin – ennen nykyaikaisia huvipuistoja – viheralueita, joihin ihmiset menivät viihtymään, ja joissa saatettiin katsella konsertteja ja muita esityksiä eväspiknikin muodossa. Tällaisia puistoja oli etenkin 1700- ja 1800-lukujen Euroopassa, ja niihin kokoonnuttiin runsain joukoin pyhäpäivisin. Osasta näistä puistoista onkin kehittynyt nykyisiä huvipuistoja, kuten Kööpenhaminassa sijaitseva Tivoli ja Tukholman Gröna Lund.
Varsinaiset huvipuistot, siis aidatut maksulliset alueet joissa on laitteita, saivat alkunsa kuitenkin Yhdysvalloista. Siellä Chicagon maailmannäyttelyn yhteydessä vuonna 1893 erotettiin huvilaitteille ensimmäistä kertaa oma alueensa, johon pääsystä veloitettiin maksu. Huvilaitteet olivat tuolloin lähinnä mekaanisesti toimivia, mutta jo esimerkiksi maailmanpyörä oli yksi tällaisista huvihärveleistä. Myös karuselleja tiedetään olleen jo 1600-luvulla hevosvetoisina.
Coney Island
Oman huvipuistoalueen idea oli toimiva, ja pari vuotta tuon maailmannäyttelyn jälkeen perustettiinkin New Yorkiin maailman ensimmäinen oikea huvipuisto samalla tavalla. Se otti ulkoasultaan vahvasti vaikutteita maailmannäyttelystä, ja edelleenkin huvipuistoissa on nähtävillä tiettyä tyyliä noilta ajoilta.
New Yorkin Coney Island oli kylpyläsaari, jonne ihmiset kokoontuivat rentoutumaan ja pitämään hauskaa. Nyt Coney Islandille haluttiin rakentaa tuo huvipuisto, ja sinne rakennettiin laitteet – puusta kuten silloin oli tapana. Alue aidattiin j
a sisäänpääsystä alettiin veloittaa maksu.
Huvipuiston suosio sai nopeasti tulta alleen, ja jo muutaman vuoden sisällä avattiin Yhdysvaltoihin uusia huvipuistoja. Näistä kuuluisimmat lienevät juuri Coney Islandille rakennetut puistot, alkuperäinen Sea Park ja sen jälkeen tulleet Luna Park sekä Dreamland. Huvipuistojen kävijämääristä tuohon aikaan kertoo muun muassa se, että Dreamlandissa oli avajaispäivänä yli 100 000 tuhatta kävijää.
1900-luvun toisella vuosikymmenellä oli jo likimain kaikissa suuremmissa amerikkalaisissa kaupungeissa oma huvipuisto, ja edelleenkin ne ovat siellä varsin suosittuja huvittelupaikkoja. Eurooppaan puistot alkoivat myös saapua melko pian, ja Suomeenkin saatiin oma Linnanmäki vuonna 1950.
Suomen ensimmäinen huvipuisto
Suomen ensimmäinen kiinteä huvipuisto Linnanmäki perustettiin lastensuojelujärjestön toimesta. Aluksi sillä oli kolmen vuoden vuokrasopimus Vesilinnanmäen virkistysalueelle, Helsinkiin. Vuosi oli 1950. Huvipuisto pystytettiin nopeasti, vain muutamassa kuukaudessa, ja se avattiin yleisölle 27. toukokuuta.
Vanhin Linnanmäen huvipuiston laitteista on Karuselli, joka on valmistunut vuonna 1896. Jo seuraavana vuonna huvipuistoon rakennettiin oma puinen vuoristorata. Aluetta rakennettaessa oli ajatuksena että se olisi paikallaan muutaman vuoden, ja purettaisiin sitten pois. Vaan toisin kävi. Linnanmäki toimii edelleen, ja myös puinen vuoristorata – Linnanmäen tunnus – on yhä käytössä.
1950-luvun puolivälin tietämillä alkoi varmistua, että Linnanmäki tuli paikalle jäädäkseen, ja sen kehittämiseen alettiin panostaa. Väliaikaiset rakennelmat purettiin pois ja tilalle tehtiin uusia, joista osa on yhä käytössä. Muun muassa teatteri Peacock on noilta ajoilta, eli vuodelta 1956.
Alun alkaen huvipuiston alue toimi vuokra-alueella, ja laitteet olivat yksityisten omistamia. Vuosien varrella Linnamäki on ostanut laitteet omakseen, mutta maa-alue on edelleen Helsingin kaupungin omistuksessa.