Suomen vanhin ja perinteikkäin huvipuisto Linnanmäki ei ole jäänyt varmaan ainakaan kenellekään eteläisessä Suomessa asuvalle tuntemattomaksi. Monelle kesän kohokohtana on vuosikymmenien ajan ollut meno Lintsille kesäpäivää viettämään. Tunnelma alkaa jo siinä vaiheessa kohota kun kapuaa Vesilinnanmäen portaita ylös sisäänkäynneille. Ennen muinoin sisäänpääsyä varten piti ostaa portilta lippu, mutta jo vuosia on alueelle saanut kulkea vapaasti. Vain jos mieli tekee mennä huvittelemaan laitteisiin, tulee ostaa laitelippu tai päiväranneke. Lippujen hinnat ovat 9 euroa, ja rannekkeiden hinnat vaihtelevat 33-42 euron välillä riippuen kellonajasta ja ostopaikasta.
Linnanmäellä on aivan oma tuoksunsa ja tunnelmansa. Vanhanajan kojut ja vuosikymmenien aikana rakentunut lintsin oma koristeellinen tyyli on kopioimattoman omaleimainen. Ihanat tuoksut tulevat ruokakojuista, hattaroista ja popcorneista. Ne tuovat mukanaan lapsuuden kesäpäivät Linnanmäellä. Se on varmasti osa Linnanmäen viehätystä, että kaikkea ei siellä koskaan päivitetä kerralla uudeksi, vaan muutokset alueella tehdään harkiten ja vanhaa kunnioittaen.
Vuoristoradan huimaa kyytiä
Linnanmäen vuoristorata on aivan legendaarinen. Se on yhä huvipuiston suosituin laite, ja sen huomaa usein laitteen juurella olevasta väkijoukosta. Valmistuessaan vuonna 1951 tuo puinen vuoristorata oli Pohjoismaiden suurin. Sysäyksen vuoristoradan rakentamiselle toivat tulossa olevat Helsingin olympialaiset, sillä huvipuisto tarvitsi vetonaulan tuolloin vain muutaman muun laitteensa ohelle.
Vuoristoradan rakensi talven aikana paikan päällä Linnanmäen henkilökunta, ja rakennustöitä johti tanskalainen tivolimies Svend Jarlström, joka myös omisti valtaosan Linnanmäen huvilaitteista tuolloin. Huvipuiston alkuvuosikymmeninä useimmat sen laitteet olivat nimittäin yksityisten omistamia. Linnanmäen maa-alue on puolestaan yhä Helsingin kaupungin vuokramaata.
Vuoristorata avattiin käyttöön 13. heinäku
uta 1951, ja avajaistarjoiluina oli pilsneriä sekä voileipiä. Vuoristoradan arveltiin kestävän käytössä muutamia vuosia, mutta varmasti kaikkien yllätykseksi se on yhä edelleen käytössä ja täysin toimiva. Vuoristoradan puuosat on toki uusittu kaikki jo useampaan kertaan, eikä vaunuissakaan taida olla muuta alkuperäistä kuin niiden tamminen runko.
Linnanmäen vuoristorata on julistettu kansainvälisestikin klassikoksi. Se toimii yhä vanhalla alkuperäisellä tekniikallaan, ja jarrumiehet hoitavat vaunujen kuljetuksen radalla. Jarrumiehiä on 20. Vuoristorataa ei ole siis muutettu automaattiseksi, edes jarrujen osalta, eikä siihen ole myöskään lisätty esimerkiksi apupyörästöjä, joita uudemmissa radoissa nykyisin on.
Karusellin kiehtovat koristelut
Linnanmäestä nostalgisessa mielessä puhuttaessa esille on tuotava tietysti karuselli, joka on huvipuiston vanhin laite, ja yhä päivittäisessä käytössä sesonkiaikana. Karuselli on rakennettu vuonna 1896, ja se on saksalaista tekoa.
Liekö karusellin suosion salaisuutena siinä alkuperäistä tekoa olevat maalaukset, nuo nykyisenä siveyden aikakautena jonkun mielestä ehkäpä jopa hieman härskit kuvat. Nostalgisen suloisia ne ovat joka tapauksessa, samoin karusellin eläinhahmot ja urkumusiikki. Varmasti monen lapsuuden kotialbumista löytyy kuva lempihahmollaan karusellissa ratsastavasta lapsukaisesta.
Rinkelin huimat näkymät
Korkeanpaikanpelkoisten lempipaikka ei liene Lintsin maailmanpyörä Rinkeli. Sen korissa pääsee nimittäin nousemaan korkealle Vesilinnanmäen kukkulan päälle, ja näkymät yli Helsingin ovat huimat. Rinkelin vauhti on mukavan kiireetön, jotta näkymiä ehtii ihastella kylliksi. Sopiva laite sellaisellekin, joka ei välitä kieputuksista ja hurjista härveleistä. Linnanmäen rinkelin korkeus on 34 metriä, ja sen valmistusvuosi 2006. Laite on Italialaista työtä.